Mielenterveyspalvelut

Mielenterveyspotilaat on saatava hoitotakuun piiriin muutenkin kun teoriassa ja ennaltaehkäisevää sekä avohoitoa on tehostettava. Reseptien uusimien ei riitä avohoidoksi. Varhainen puuttuminen sekä nuorten että aikuisten ongelmiin tulee halvemmaksi kuin laitoshoito tilanteen huononnuttua. Varhainen hoitoon pääsy vähentää sekä inhimillistä kärsimystä että kustannuksia. Säästöjä saavutetaan myös esimerkiksi päihdehuollossa ja lastensuojelussa. Liian moni "lääkitsee" itseään alkoholilla, kun muuta hoitoa ei ole tarjolla.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta nimen omaan nuorten mielenerveyspalveluista. Myös aikuisella iällä sairastumisella voi olla vakavia seurauksia ja vanhemman sairastuminen vaikuttaa myös lapsiin. Pahimmillaan tilanne johtaa työkyvyttömyyseläkkeeseen ja lasten oireiluun.

Kaikilla on oikeus mielenterveyspalveluihin, mutta läheskään kaikilla tarvitsevilla ei ole pääsyä niiden piiriin ajoissa, saati sitten voimia jaksaa taistella oikeuksiensa puolesta. Jonkun täytyy pitää heidän puoliaan.

Minulle rakkaan ihmisen sairastuttua olen seurannut mielenterveyspalveluiden tilaa sivusta noin viiden vuoden ajan. Näinä vuosina olen todennut, että mielenterveyspalvelut ovat yksi niitä harvoja asioita, joiden vuoksi olisin valmis nostamaan veroja.

Energian tuotanto ja säästö

Bioenergian tuotannon ei tarvitse merkitä ruuan viemistä köyhien suista. Meillä kaikilla on erinomaisia raaka-aineita, joita usein jätteiksikin kutsutaan, kotona. Siinä, että biojätteiden käsittelyssä energian tuottamisen sijasta energiaa kulutetaan, ei ole mitään järkeä. Kompostoinnissa aiheutuu lisäksi merkittäviä typpihäviöitä ja hajuhaittoja. Muun muassa näistä syistä Ämmässuolla on siirryttävä biojätteiden kompostoinnista biokaasun tuotantoon ja nykyisin talteen kerättävä kaatopaikkakaasu on hyödynnettävä kokonaisuudessaan.

Tällä hetkellä Ämmässuon harakoita lämmitetään kaatopaikkakaasulla noin 100 GWh edestä vuosittain. Ämmässuolla myös kulutetaan sähköä, jotta biojätteiden sisältämä energia ja suuri osa typestä saataisiin haihdutettua taivaan tuuliin. Tätä toimintaa kutsutaan myös kompostoinniksi. Jos kompostoinnista siirryttäisiin biokaasun tuotantoon, voitaisiin tuottaa noin 1 400 000 m3 metaania ja sähkön kuluttamisen sijasta tuottaa noin 20 GWh sähköä ja 25 GWh lämpöä (netto, eli biokaasulaitoksen oman energiankulutuksen jälken). Vaihtoehtoisesti biokaasu voitaisiin käyttää liikenepolttoaineena.

Kannatan myös Helsingin edustalle sijoitettavaa tuulivoimapuistoa, kunhan optimaalinen sijainti selvitetään kunnolla. Helsinki on sitoutunut lisäämään uusiutuvan energian osuuden energiantuotannossa 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä ja tuulivoima on yksi keino saavuttaa tämä tavoite.

Parasta energiaa on kuitenkin se, jote ei ole koskaan kulutettukaan. Helsingin kaupungin on näytettävä esimerkkiä energian säästössä ja tehokkaassa käytössä. Esimerkiksi kaupungin omistamien rakennusten tulisi jatkossa olla matalaenergiataloja ja katulamppujen energiansäästölamppuja. Musiikkitalo ja koko Töölönlahden alue olisi ollut varsinaisella paraatipaikalla erinomainen ekokohde, jos se olisi sellaiseksi kaavoitettu. Suunnitteluvaiheessa huomioitu energiatehokkuus ei onneksi vaadi lisää rahaa elinkaaren aikana, koska lämmitys- ja sähkökuluissa tulee säästöä pitkällä tähtäimellä.

 
Liikenne ja kaavoitus

Polttoaineiden kallistuessa meillä on erinomainen mahdollisuus saada joukkoliikenteeseen lisää matkustajia ja sitä kautta myös paremmin toimivia yhteyksiä. Tätä tilaisuutta ei saa hukata nostamalla lippujen hintoja, päinvastoin, joukkoliikenteen määrärahoja tulee nostaa, jotta lippujen hintoja voidaan laskea. Helsingissäkin pitäisi kokeilla ruuhkamaksuja, ja ohjata rahat joukkoliikenteen kehittämiseen.

Mielestäni on nurinkurista, että Malmilta pääsee halvemmalla Keravalle kuin Tikkurilaan. Kannatankin tasatariffia koko YTV-alueelle. Tasatariffimallissa nykyinen seutulippu maksaisi saman verran kuin Helsingin sisäinen matka. Tästä hyötyisivät etenkin rajaseuduilla asuvat, jotka käyvät töissä tai koulussa naapurikunnan alueella.

Esimerkiksi Koillis-Helsingissä ei useinkaan ole kysymys siitä, lähdetäänkö ostoksille Jumboon vai keskustaan, vaan pikemminkin siitä, mennäänkö Jumboon autolla vai muulla keinoin. Samoin on esimerkiksi Pitäjänmäeltä Selloon matkaavien laita. Tasatariffi ja toimiva poikittaisliikenne vähentäisivät yksityisautoilua tämänkaltaisissa tilanteissa.

Lisäksi pyörätieverkostoa on kehitettävä yhtenäiseksi ja pyöräteiden kunnosta ja niiden merkitsemisestä huolehdittava. Vähintä, mitä voidaan tehdä, on pyöräteiden uusi merkitseminen ja maalaaminen. Monesti pyörätietä ja jalkakäytävää osoittavat symbolit ovat niin kuluneita, ettei niitä juuri huomaa. Pyörätiellä käveleminen ja jalkakäytävällä pyöräileminen aiheuttavat närää puolin ja toisin. Parasta olisi erottaa jalankulkijat, pyöräilijät ja moottoriliikenne tosistaan kokonaan erillisille väylille. Tämä tavoite pitää ottaa huomioon kaikessa liikennesuunnittelussa. Kevyen liikenteen väylän käyttövelvoitteesta tulee luopua eli sallia pyöräily autotiellä, jos pyöräilijä niin parhaaksi katsoo.

Kannatan pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä. Vapaaehtoinen yhteistyö ei ole toiminut tarpeeksi hvyin. Yhdessä suuressa kaupungissa kaavoitusta ja joukkoliikennettä voidaan tehostaa huomattavasti. Lisäksi ihmiset voisivat valita palvelunsa, kuten päiväkodit mahdollisimman läheltä. Kuntien yhdistyessä tulisi kehittää lähidemokratiaa esimerkiksi aluevaltuustojen tai kaupunginosaneuvostojen muodossa. Suurista linjoista päätettäisiin kaupunginvaltuustossa ja yksityiskohdista paikallisesti.

Keskuspuisto on tärkeä osa Helsinkiä, mutta kaavoituksessa pitää huomioida myös muut virkistysalueet. Helsingistä löytyy kaavoitettavaa maata vielä muualtakin kuin lähimetsistä.

Lähiöiden puolesta

Helsinki ei lopu kehä I:een eikä Helsingin kehittäminen saisi loppua keskustan viihtyisyyden parantamiseen ja elinvoiman lisäämiseen. Esikaupungeissa on paljon parantamisen varaa ja palvelut on pidettävä lähellä ihmisiä.

En vastusta keskustakirjastohanketta, mutta jos se toteutetaan, myös lähikirjastojen tulevaisuus on turvattava. Lähikirjastot palvelevat kaikkia helsinkiläisiä ikään ja asuinpaikkaan katsomatta. Espoossa ja Turussa suuret kirjastot ova jo syöneet pienempien resursseja ja aukioloaikoja.